Heipä hei taas. Viimekertaisessa vuodatuksessani lupasin keventää tunnelmaa ja näin teenkin. Keskustellessani ihmisten kanssa ajoittain keskustelut siirtyvät tai sivuavat jollain tapaa rahapelejä. Kun käy ilmi, että pelaan muualla kuin kahdella kotimaisella, herää usein keskustelukumppanissani kysymys no missä sitten pelaat? tai mihin kannattaisi tallettaa?. Molemmat kysymykset ovat hieman vaikeita, kun pelimarkkinoilla vallitsee melkoinen yltäkylläisyys.

On sulaa mahdottomuutta sanoa, mikä nettikasino olisi juuri se paras tai edes parhain. Kaikkien perustoiminnot ovat kutakuinkin samanlaisia, etenkin pelien osalta, jotka ovat useimmin netentin toimittamia. Eroa kasinoiden välillä tulee lähinnä kotiutusten nopeudessa ja siinä, saako saman katon alta esimerkiksi. pitkävedon.

Pelaamani euromäärät kuukautta kohden vaihtelevat valtavasti – toisinaan heitän taskusta löytyneen kolikon hedelmäpeliin ja joskus talletan kolmi – nelinumeroisia lukuja eri sivustoille. En oikein tiedä millä nimellä itseäni kasinoissa kutsuisin, ehkä kanta-asiakas olisi hyvä. Jokainen voi vain miettiä montako pelattua euroa vuodessa kasinoille menee – paljon.

Rehentelemättä voin sanoa, että olen käytännössä pelannut yli sadalla nettikasinolla. Näistä aktiivisena olen enää alle viidessä. Ko. sivustoja en aio tässä sen enempää mainostaa.

Miksi sitten vakiopaikoikseni ovat valikoituneet juuri nämä muutamat kasinot? Minulle on pelivalikoiman lisäksi tärkeää myös se, kuinka minusta, “kanta-asiakkaasta” pidetään huolta. Noustessani reilusti keskiarvoa korkeammalle pelattujen eurojen osalta, myös kasinot ovat kovan kilpailun alla lanseeranneet erilaisia kanta-asiakasjärjestelmiä. Näistä esimerkkeinä vaikkapa henkilökohtainen tuki ja kontaktihenkilö kasinolla, tavallista paremmat talletusbonukset ja erilaiset kutsut ja kilpailut. Nämä ovat niitä asioita, jotka saavat minut jäämään “kantikseksi”.

Mutta palatkaamme takaisin siihen, missä kannattaa pelata.  Suosittelen kokeilemaan monia eri sivustoja pienellä talletuksella, vaikkapa ihan vain kympillä. Hyvin äkkiä useamman talletuksen jälkeen saat muodostettua kuvan siitä, missä oli parasta pelata.

Mikäli haluat perehtyä enemmän rahapeleihin, suosittelen lämpimästi katsomaan tämän kirjoituksen: Kasinolla.net: Ilmaista pelirahaa  Ko. artikkelissa on hyvin tiivistetty lähes jokaisen nettikasinon myyntivaltti, talletusbonus sekä sen ehdot. Artikkeli kannattaa ehdottomasti lukea ennen ensimmäistäkään talletustasi, jotta välttyisit ikäviltä yllätyksiltä tulevaisuudessa.

Vierastan otsikossa mainitsemaani, Uhkapelaaja sanaa, sillä se antaa helposti ihmisille aivan vääriä ja negatiivisiä mielikuvia minusta – Suomalaisesta, 35-vuotiaasta perheenisästä. Uskallan väittää, että meillä kotimaassa on yli puolet kansastamme uhkapelaajia, näin monen uskon pelanneen edes joskus jotain rahapelejä.

Julkisuus ja etenkin keltainen lehdistö herkuttelee usein artikkeleilla, joissa perheen isä / äiti on pelannut kaikki rahansa rahapeleihin ja sen vuoksi on joutunut esimerkiksi. varastamaan. Samalla päästään siihen klassiseen moraalikysymykseen, “saako köyhä varastaa”. Näihin en jaksa pureutua sen enempää, kaikille tätä lukeville tuli varmasti hyvin selväksi se, että minua sana uhkapelaaja ärsyttää ja häiritsee. Se on yhtä leimaava kuin varas.

Perheellisenä tiedän, että varsinkin pienten lasten kanssa rahaa kuluu reilusti. Hyvällä omalla tunnolla voin kertoa, ettei perheessämme ole kertaakaan jouduttu tinkimään mistään siksi, että isä olisi pelannut kaikki rahansa. Minulle rahapelien pelaaminen on ikään kuin harrastus, pitkävedon osalta olen viettänyt monia iltoja laskien ja analysoiden todennäköisyyksiä erilaisille tapahtumille.

Kaikki varmasti ovat tietoisia siitä, että suomessa rahapelien osalta vallitsee monopoli. Mielestäni on hyvin koomista, että vaikka molemmat valtiomme peliyhtiöt kovasti toitottavat toimivansa vastuullisesti, on kenon osalta pelaamista haluttu helpottaa sille tasolle, että pelejä jopa joillain kassoilla on erikseen tarjottu. Pelaamisen helppoutta korostetaan ja olemalla kanta-asiakas saa parempia voittoja. Tämä kampanjointi voi tavallaan johtua myös siitä kylmästä totuudesta, että vuosittain melko monta miljoonaa euroa menee ulkomaisille peliyhtiöille. Ei tämä näiden yritysten syy ole, itsekin pelaan yleensä pitkävetoa muualle kuin veikkaukselle, puhtaasti kertoimien takia. Myös (jo historiaan jääneen) tuplapakon takia.

Hyvät ja vastuulliset toimijat tarjoavat pelaamisen rajoittamiselle onneksi hyviä työkaluja. Käyttäjät voivat jo melko tarkkaan määritellä kuukausittaisen pelaamisrajan tai jopa häviämisrajan. Omaa pelihistoriaansa voi tarkkailla hyvin kätevästi. Myös kotimaassamme toimiva Peluuri auttaa peliongelmista kärsiviä.

Tällainen vuodatus näin alkuun, seuraavassa kirjoituksessa lupaan puhua vähän keveämmistä asioista ja tuoda esille omaa pelaamistani.